/ elokuu 26, 2018/ Tieto

API-luokitus (American Petroleum Institute) ilmaisee myös millaiselle moottorille öljy on tarkoitettu. Öljytölkin kyljessä saattaa lukea esimerkiksi API SJ/CC. S-kirjain ilmoittaa sopivuuden bensiinimoottorille, ja vinoviivan jälkeen tuleva C ilmoittaa sopivuuden diesel-moottoreille. S:ää seuraava J-kirjain ilmoittaa öljyn laadun: mitä kauempana aakkosissa kirjain on, sitä vaativammat moottoritestit öljy on läpäissyt ja sitä laadukkaampaa öljy on (samoin myös C:tä seuraava kirjain). API-luokitus ilmoittaa vain moottoriöljyn laadun lähtötason, eli öljy voi ylittääkin moottoritestin vaatimukset. API-luokitus on taaksepäin yhteensopiva, eli korkeamman luokituksen öljyä voi käyttää alempaa luokitusta vaativassa moottorissa.[6][7]

Bensiinimoottoriöljyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • SA (Vanhentunut): Ei lainkaan lisäaineita, ei sovellu vuoden 1930 jälkeen valmistettuihin bensiinimoottoreihin
  • SB (Vanhentunut): Ei sovellu vuoden 1951 jälkeen valmistettuihin bensiinimoottoreihin
  • SC (Vanhentunut): Ei sovellu vuoden 1967 jälkeen valmistettuihin bensiinimoottoreihin
  • SD (Vanhentunut): Ei sovellu vuoden 1971 jälkeen valmistettuihin bensiinimoottoreihin
  • SE (Vanhentunut): Vuosimallia 1972-1979 olevien bensiinimoottoreiden tyypillinen käyttöluokka
  • SF (Vanhentunut): Puhtaanapito- ja kulumisenesto-ominaisuudet paremmat kuin SE-luokassa. Vuosimallia 1980-1988 olevien bensiinimoottoreiden laatuvaatimus
  • SG (Vanhentunut): Aiempaa parempia puhtaanapito-, lietteenesto-, käyttöikä- ja kulumisenesto-ominaisuuksia vaativa luokka. Useimpien moottorinvalmistajien laatuvaatimuksena vuodesta 1989 alkaen
  • SH (Vanhentunut): Otettiin käyttöön 1993. Testeiltään ja rajoiltaan sama kuin SG, mutta testien suoritustapa on vaativampi
  • SJ (Käytössä): 1996 käyttöönotettu luokitus, joka on kehitetty moottoreiden entistä tiukempien päästö- ja suorituskykyvaatimuksien mukaiseksi
  • SL (Käytössä): 2001 käyttöönotettu luokitus, jossa otetaan huomioon kolme suorituskykyvaatimusta; parempi polttoainetalous, parempi suoja päästöjä vähentäville osille, halu saada aikaan moottoriöljyjä, jotka tarjoavat mahdollisuuden pidempään käyttöikään. Uudet testit ja testirajat ovat merkittävästi vaativammat kuin SJ-luokituksessa
  • SM (Käytössä): Vuonna 2004 esitelty luokitus, joka parantaa hapettumisenkestoa, liansitomiskykyä, kulumissuojaa ja alhaisten lämpötilojen suorituskykyä koko moottoriöljyn elinkaaren aikana.
  • SN (Käytössä): Vuonna 2010 esitelty laatuluokitus, joka parantaa tiivisteyhteensopivuutta, mäntien suojaa karstoittumista vastaan korkeissa lämpötiloissa ja parantaa mustan lietteen kesto-ominaisuuksia. Tuloksena alhaisempi polttoaineenkulutus, parempi turboahtimen suojaus, yhteensopivuus päästöjärjestelmien kanssa ja etanolipolttoaineen (max 85%) kanssa.

Dieselmoottoriöljyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • CA (Vanhentunut): Ei sovellu vuoden 1959 jälkeen valmistettuihin dieselmoottoreihin
  • CB (Vanhentunut): Ei sovellu vuoden 1961 jälkeen valmistettuihin dieselmoottoreihin
  • CC (Vanhentunut): Käyttö on tyypillistä kevyesti ahdetuille ja ahtamattomille dieselmoottoreille, jotka toimivat keski-raskaissa olosuhteissa. Ei sovellu vuoden 1990 jälkeen valmistettuihin dieselmoottoreihin
  • CD (Vanhentunut): Käyttö on tyypillistä ahdetuille dieselmoottoreille, jotka toimivat suurilla nopeuksilla ja suurilla tehoilla ja vaativat öljyltä erittäin hyvää kulumisen- ja karstoittumisenestokykyä
  • CD-II (Vanhentunut): Kaksitahtisille dieselmoottoreille
  • CE (Vanhentunut): Käyttö on tyypillistä voimakkaasti ahdetuille ja erittäin raskaasti kuormitetuille dieselmoottoreille
  • CF-4 (Vanhentunut): 1990 esitelty CE:n korvaava, parannettu luokitus
  • CF-2 (Käytössä): 1994 esitelty luokitus kaksitahtidieseleille, korvaa CD-II:n
  • CF (Käytössä): 1994 esitelty, esikammiodieselmottoreille tarkoitettu luokitus, korvaa CD-luokituksen
  • CG-4 (Vanhentunut): Amerikkalaisille raskaan kaluston dieseleille tarkoitettu luokka
  • CH-4 (Käytössä): Raskaan kaluston luokitus vuoden 1998 päästöstandardit täyttäville öljyille, jotka on tarkoitettu rikittömällä tai vähärikkisellä polttoaineella toimiviin dieselmoottoreihin
  • CI-4 (Käytössä): 2002 esitelty luokitus, nopeakäyntisiin nelitahtisiin dieselmoottoreihin ERG-venttiilillä vuoden 2004 päästöstandardeja varten
  • CJ-4 (Käytössä): 2006 esitelty luokitus, vuoden 2007 päästöstandardeihin, eli hiukkassuodattimella tai muulla pakokaasujen jälkikäsittelyllä varustettuihin ajoneuvoihin.

Perusöljyn luokitukset[8][9][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Group I: Rikkipitoisuus suurempi kuin 0,03 % ja/tai kylläisyys alle 90 %; Viskositeetti-indeksi: 80-119 (Alhainen jalostusaste, käyttö vähän vaativissa kohteissa)
  • Group II: Rikkipitoisuus 0,03 % tai alhaisempi ja kylläisyys 90 % tai suurempi; Viskositeetti-indeksi: 80-119 (Hyvät haihtuvuus- ja hapettumisominaisuudet, välttävät kylmä- ja paineenkesto-ominaisuudet, yleinen yksiasteisissa mineraaliöljyissä)
  • Group III: Rikkipitoisuus 0,03 % tai alhaisempi ja kylläisyys 90 % tai suurempi; Viskositeetti-indeksi: 120 tai suurempi (Hyvät perusominaisuudet ja parhaat perusöljyt voivat olla Group IV-tasoisia, ryhmään kuuluvat esimerkiksi krakatut perusöljyt)
  • Group IV: Kaikki polyalfaolefiinit (PAO) (Erittäin tasalaatuinen ja täysin keinotekoisesti tuotettu perusöljy, erinomaiset ominaisuudet laaja-alaisesti voiteluun liittyen)
  • Group V: Kaikki mitkä eivät sovi ryhmiin I-IV (esimerkiksi ei-PAO -pohjaiset synteettiset perusöljyt: diesterit, polyesterit, naftaliinit – tavallinen käyttö moottoriöljyn lisäaineistuksessa).

ACEA-laatuluokitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ACEA-luokitus (European Automobile Manufacturers Association) ilmoittaa, millaisiin käyttöolosuhteisiin öljy on suunniteltu. A-luokka on bensiinimoottoreille, B-luokka dieselmoottoreille, C-luokka katalysaattori- ja hiukkassuodattimilla varustetuille henkilöautoille ja E-luokka raskaalle kalustolle. Kirjaimen jälkeen tuleva numero ilmaisee, miten raskaaseen käyttöön öljy on suunniteltu. Mitä suurempi numero, sitä raskaampaan käyttöön öljy on. ACEA-luokitus on API-luokitusta vaativampi, eurooppalaisten autonvalmistajien järjestön oma luokitus.[10]

ACEA A/B -luokat; bensiini- ja dieselmoottoriöljyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A1/B1: Alhaisen viskositeetin ja kitkan öljy, tarkoitettu pidennetyille vaihtoväleille bensiinimoottoreille sekä kevyeen dieselkalustoon.
  • A3/B3: Ympärivuotiseen käyttöön ja/tai vaikeisiin olosuhteisiin valmistajan ohjeiden mukaisesti, tarkoitettu pidennetyille vaihtoväleille suorituskykyisille bensiinimoottoreille sekä kevyeen dieselkalustoon.
  • A3/B4: Suorituskykyisiin bensiinimoottoreihin ja suoraruiskutus-dieselmoottoreihin. Voidaan käyttää autoissa, joissa vaatimus on A3/B3.
  • A5/B5: Alhaisen viskositeetin ja kitkan öljy, tarkoitettu pidennetyille vaihtoväleille suorituskykyisiin bensiinimoottoreihin sekä kevyeen dieselkalustoon, voidaan käyttää myös A1/B1-luokituksen tilalla.

ACEA C-luokka; kolmitoimikatalysaattorilla ja hiukkassuodattimella varustettuihin ajoneuvoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • C1: Korkean suorituskyvyn bensiinimoottoreihin ja kevyeen dieselkalustoon, öljyllä alhainen viskositeetti ja kitka, HTHS-viskositeetti vähintään 2,9 cP, sekä alhainen tuhka-, rikki- ja fosforipitoisuus (Low-SAPS).
  • C2: Korkean suorituskyvyn bensiinimoottoreihin ja kevyeen dieselkalustoon, öljyllä alhainen viskositeetti ja kitka, HTHS-viskositeetti vähintään 2,9 cP.
  • C3: Korkean suorituskyvyn bensiinimoottoreihin ja kevyeen dieselkalustoon, öljyllä alhainen viskositeetti ja kitka, HTHS-viskositeetti vähintään 3,5 cP.
  • C4: Korkean suorituskyvyn bensiinimoottoreihin ja kevyeen dieselkalustoon, öljyllä alhainen viskositeetti ja kitka, HTHS-viskositeetti vähintään 3,5 cP, sekä alhainen tuhka-, rikki- ja fosforipitoisuus (Low-SAPS).

ACEA E-luokka; raskaan kaluston dieselmoottoriöljyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • E4: Sopivaa moottoreihin ilman hiukkassuodatinta, sopii joihinkin EGR– ja SCR-järjestelmillä varustettuihin moottoreihin valmistajan ohjeiden mukaisesti.
  • E6: Yhteensopiva EGR-järjestelmällä varustettujen moottorien kanssa, myös hiukkassuodattimien kanssa, sekä SCR-järjestelmän kanssa. Tarkoitettu käytettäväksi matalan rikkipitoisuuden omaavan dieselpolttoaineen kanssa.
  • E7: Sopivaa moottoreille ilman hiukkassuodatinta ja useimmille EGR- ja SCR-järjestelmillä varustetuille moottoreille.
  • E9: Sopii moottoreille ilman hiukkassuodatinta tai sen kanssa, ja useimmille EGR- ja SCR-järjestelmillä varustetuille moottoreille. Suositellaan kuitenkin käytettäväksi hiukkassuodatinmoottorissa ja matalan rikkipitoisuuden omaavan dieselpolttoaineen kanssa.

Muita öljyluokitusstandardeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi autovalmistajat ovat luoneet omia laatustandardeja, näistä esimerkkeinä VW 503.00 tai BMW LL-01. Jos autonvalmistaja on asettanut omia erikoisvaatimuksia öljylaadulle, tulee nämä vaatimukset ottaa huomioon. Autojen pidentyneet huoltovälit vaativat moottoriöljyltä parempia ominaisuuksia (mm. voimakkaampaa lisäaineistusta), joihin yo. vaatimukset viittaavat – puhutaan ns. longlife-öljyistä. Maataloudessa on käytössä erikoisöljyjä, jotka täyttävät sekä moottoriöljyn että vaihteistoöljyn laatuluokitukset.[11]

  • ISO-viskositeettiluokitus ilmoittaa öljyn viskositeetin 40 tai 100 celsiusasteen lämpötiloissa. ISO-luokitusta käytetään yleisesti teollisuuden öljytuotteissa.[12]
  • SAE-viskositeettiluokitus ilmoittaa öljyn viskositeetin. Moottoriöljyt ovat jaoteltu sakeusluokkiin juoksevuuden mukaan, lukuun ottamatta mitään muita ominaisuuksia. Voitelunesteissä viskositeetti ilmoitetaan kinemaattisena viskositeettina, eli yksikkönä on senttistoki.[13]
    • Yksiasteöljyksi sanotaan öljyä, jolle on mitattu SAE-viskositeetti vain lämpimässä tai kuumassa (esimerkiksi SAE 10w tai SAE 30). Yksiasteöljyjä käytetään pienkoneiden, esimerkiksi ruohonleikkureiden, nelitahtimoottoreissa. Tosin tavalliset autokäyttöön suunnitellut moniasteiset moottoriöljyt soveltuvat sellaisinaan myös pienten moottoreiden voiteluun, joten ei välttämättä tarvita eri öljyä esim. ruohonleikkurille.
    • Moniasteöljyissä käytetään 5w-30:n tapaista merkintää. W-kirjainta (Winter) edeltävä numero ilmoittaa, minkä kylmäkäynnistyssimulaation öljy läpäisee: pienempi numero tarkoittaa vaativampaa luokkaa. Jälkimmäinen numero ilmoittaa öljyn viskositeettiluokan sadan celsiusasteen lämpötilassa: mitä pienempi numero, sitä alhaisemman viskositeetin luokitus.[14] Useimpia moniasteöljyjä voidaan käyttää ympäri vuoden, kun taas yksiasteöljyt sopivat vain tiettyyn lämpötila-alueeseen.
    • HTHS-viskositeetti (High Shear Rate and High Temperature) ilmoittaa viskositeetin 150 °C:n lämpötilassa rullalaakerisimulaattorissa. HTHS-viskositeetin merkitys on esillä vain ankarassa käytössä ja HTHS-raja-arvot sisältyvät SAE-viskositeettiluokituksissa kuumaviskositeetin vaatimuksiin.[15]
  • Viskositeetti-indeksi kuvaa öljyn lämpötilan vaikutusta öljyn viskositeettiin. Suuri viskositeetti-indeksi tarkoittaa vähäistä viskositeetin muutosta lämpötilan muuttuessa. Viskositeetti-indeksi pystytään laskemaan, kun tunnetaan öljyn kinemaattinen viskositeetti kahdessa pisteessä (esim. ASTM D 445 -standardin mukaan). Yksiasteöljylle tyypillinen indeksin arvo on 95 – 110, kun taas moniasteöljyllä indeksi voi olla yli 150.
  • Pumpattavuuden rajalämpötila ilmoittaa kylmänkeston eli lämpötilan jossa moottorin öljypumppu ei pysty enää pumppaamaan öljyä. Tämä on tärkein tieto kun käynnistetään kylmää moottoria: jos öljypumppu ei pysty nostamaan öljyä, on seurauksena hyvin pian moottorivaurio. Pumpattavuuden rajalämpötilaa tai jähmepistettä ei yleensä ilmoiteta öljykanisterin kyljessä suoraan celsiusasteina, vaan se on itse otettava selville joko valmistajan internetsivuilta, asiakaspalvelusta tai kauppiaalta. SAE-viskositeettiluokitus määrittelee winter-viskositeetin vähimmäislämpötilan, jonka yläpuolella öljyn on oltava pumpattavaa – tässäkin laadukas öljy voi hyvinkin kestää enemmän pakkasta mitä vaaditaan.
SAE Winter-viskositeetti Pumpattavuuden rajalämpötila, °C
0w -40
5w -35
10w -30
15w -25
20w -20
25w -15
Share this Post